Istun penkillä Pablon kanssa viimeisiä lenkin lämpöjä tuuletellen. Yhtäkkiä viereeni kävelee mies, joka laittaa syliini muovikassin ja hymyilee. Lopetan äkkiä puhelun katsoakseni mitä ihmettä.. Iloinen mies sanoo, että tuo on kiitos siitä, että järjestin hänelle asunnon. Aikaa oli kulunut jo melkein kaksi vuotta, mutta mies kertoi, että vasta nyt hän oli alkanut saada elämäänsä järjestykseen. ”Et ehkä ymmärrä, mutta olet ollut pelastava enkeli ja iso kiitos siitä, että asiat ovat nyt hyvin, kuuluu sinulle!”.
Ele oli niin uskomattoman lämmin, että melkein herkistyin. Pablokin sai osansa kiitoksesta, nimittäin isot rapsutukset. Olen aina miettinyt, että tämän työn yksi parhaista asioista on se, että voi tuottaa ihmiselle iloa ja onnea – taas tämä tuli todistetuksi ❤️ .